Oikeus osallistua, oikeus olla mukana.

Tänä päivänä puhutaan inkluusiosta, ja valitettavasti näyttää siltä, että ymmärtämättä mistä puhutaan. Inkluusio viittaa mukaan kuulumiseen ja osallisuuteen, eli siihen, kuinka paljon esimerkiksi johonkin toimintaan, palveluun tai organisaatioon sisällytetään ihmisiä, jotka saattaisivat muuten jäädä ulkopuolelle tai tulla marginalisoiduksi.

Inklusiivinen koulu ja kasvatusympäristö on avoin ja tukee kaikkien oppijoiden moninaisuutta. Moninaisuus rakentuu esimerkiksi kielestä, sosioekonomisesta taustasta, maailmankatsomuksesta, sukupuoli-identiteetistä, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammaisuudesta sekä osaamisen ja oppimisen kyvykkyydestä. Inkluusion katsotaan olevan kaikkien oppilaiden yhdessä opiskelua joustavin ja ehdottomasti tuen tarpeet huomioon ottavin järjestelyin. Yhdessä opiskelulla ei siis tarkoiteta oppilaiden jatkuvaa fyysisesti samassa tilassa opiskelua, vaan se liitetään mukaan kuulumisen tunteeseen ja jokaisen oppilaan aitoon yhteisöllisyyden kokemukseen. Inkluusiossa on kyse opetuksen eriyttämisestä jokaiselle sopivaksi. Ja koko koulun ja yhteiskunnan rakentamisesta kaikille avoimeksi! Ja tiedän, että olemme Espoossa tässä onnistuneet ja tätä tahdomme jatkaa! Mutta tämä edellyttää jatkossakin oikea aikaista ja riittävää resurssointia!

Suomessa tulee vahvistaa lainsäädäntöä, jolla pidämme koulutuksen puolta! Rahoitus pitää ohjata suoraan koulutuksen järjestäjille. Koulutuksen järjestäjiä tulee tukea pirstaleisen hankerahoituksen sijaan pitkäkestoisella kehittämisrahoituksella, joka tukee vahvemmin koulutuksen kehittämisen pitkäjänteisyyttä. Rahoituksen tulee pohjautua valtakunnan tasolla linjattuihin tarpeisiin sekä kuntien ja koulutuksen järjestäjien omiin koulutuksen kehittämissuunnitelmiin sekä tutkittuun tietoon. Rahoituksella tulee myös ohjata kuntia ja koulutuksenjärjestäjiä yhteistyöhön. Suomessa pitää yhä edistää ja laajentaa kasvatuksen ja koulutuksen tutkimusta kaikilla kouluasteilla.

Talouskasvu tuottaa verotuloja ja siksi tarvitsemme ehdottomasti koulutuksen tuottamia innovaatioita sekä työvoimaa, joka osaa ottaa käyttöön innovaatiot ja työn tuottavuutta lisäävän teknologian. Koulutus on nähtävä investointina, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Suomella ei ole varaa jättää panostamatta koulutukseen.

Huomispäivän Suomea tehdään joka ikinen päivä varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa ympäri maan. Nyt tarvitaan ratkaisuja koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen puolesta.

Otankin nyt kantaa parhaiten tuntemaani alaan eli kouluihin ja päiväkoteihin. Olen huolestunut siitä miltä vallitsevat tilanteet näyttäytyvät täällä Espoossa. Perusopetuksen aluepäällikkönä olen vahvasti koulujen arjessa mukana ja tunnen ja tiedän henkilöstön työn kuormittavuuden lisääntymisen. Työolosuhteet on laitettava kuntoon. Kannan huolta kaikkien opettajien ja rehtoreiden/ johtajien työssäjaksamisesta ja työn rajaamisen mahdottomuudesta. Keskeytykset, liiallinen työn määrä, kiire, taukojen vähäisyys ja työn tekeminen vapaa-ajalla kuormittavat henkilöstöä. Psykososiaalinen kuormitus on yhteydessä psyykkiseen työkykyyn, psyykkiseen oireiluun, työstä palautumiseen ja koettuun työuupumusriskiin. Työn kuormitus ja loppuun palamisen riski eivät houkuttele alalle osaavia opettajia.

Me koulumaailmasta ymmärtävät tiedämme, että oppimisen tuki on korjattava vastaamaan oppijoiden nopeasti kasvavaa tuen tarvetta. Korjaaminen edellyttää sekä tukea koskevan lainsäädännön että tuen resurssien parantamista. Meidän on vahvistettava ennakoivaa ja varhaisiin ongelmiin puuttumista. Varhaisempi tuki on huomioitava erityisopettajamitoituksessa ja lapsen oikeus tarvitsemaansa tukeen tulee kirjata myös varhaiskasvatuslakiin. Erityis- ja muiden opettajien yhteisopettajuutta on tuettava vahvasti. Oikeudesta opiskella erityisluokassa tai -ryhmässä on säädettävä selkeämmin laissa, koska osa oppijoista tarvitsee pienemmän ryhmän oppiakseen.

Opetuksessa ja kasvatuksessa on oltava oppijoiden määrä ja tuen tarve huomioon ottaen riittävästi opettajia. Tällöin opettajilla on aikaa myös hyvän vuorovaikutuksen tukemiseen ja oppijoiden yksilölliseen kohtaamiseen. Ylisuurissa ryhmissä työrauha ja vuorovaikutuksen laatu heikkenevät, kiusaaminen lisääntyy ja oppiminen vaarantuu. Riittävä opettajamitoitus on keskeinen laatutekijä kaikilla koulutusasteilla.

Ajat ovat haastavat ja monialainen yhteistyö on yksi vastaus lasten ja nuorten tarpeisiin! Nyt on tarpeen panostaa ennaltaehkäisevään työhön, eli yhteisössä tehtävään sosiaaliseen vahvistamiseen. Tarvitsemme lisää välittäviä aikuisia koulujen arkeen. Oppilaiden selviytymistä, itsenäistä elämänhallintaa ja kiinnittymistä kouluyhteisöön voidaan tukea siten, että opetuksesta vastaavan opettajan rinnalla toimii henkilö, jonka toimenkuvassa painottuu kasvatus, hyvinvoinnin vahvistaminen sekä yhteistyö koulun henkilökunnan, kodin ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Yhteisöohjaajat ovat kouluissamme tarpeellisia ja merkityksellisiä!