Puheeni valtuustossa

Poliitikkona itse arvioin omaa onnistumista arjen kokemusten kautta: löytyykö espoolaisille lapsille päivähoitopaikka, onhan meidän koulutus laadukasta, onko Espoo turvallinen!

Turvallisuutta edistävät hyvin toteutetut peruspalvelut, sillä peruspalveluissa ilmenevät poikkeamat ja puutteet heijastuvat arjen turvallisuuteen.

Syrjäytyminen on keskeinen tekijä turvallisuusongelmien taustalla, ja se vaikuttaa yksilön, hänen lähipiirinsä ja laajemmin koko yhteiskunnan turvallisuuteen.

Valtaosalla espoolaisista nuorista on erinomaiset mahdollisuudet menestyä elämässään. Valitettavasti meillä on kuitenkin nuoria, jotka ovat syrjäytyneet ja pelkona on, että he joutuvat rikoskierteeseen. Näitä nuoria pitäisi tunnistaa ja meidän tulee tehdä kaikki mahdollinen nuoren ohjaamiseksi pois tästä, siis puhuisin jo nyt jengiytymisen prosessista. Kannan huolta meidän lähiöissämme leviävälle jengiytymiselle. Tein toivomuksen Espoon valtuustolle, ja toki tulee ymmärtää, että tämä toivomukseni on vain yksi keino vaikuttaa siihen, että pysäytämme tämän "Ruotsin tiemme!" Ja myönnän, että tämä vie aikaa, mutta suunta on oikea!

Meidän tulee yhteisesti yrittää keksiä, mitä nuoremme ja lapsemme haluavat tehdä, ja meidän tulee pyrkiä löytämään sieltä ne positiiviset asiat, joita voimme toteuttaa. Useimmiten se ei vaadi välttämättä varallisuutta vaan kekseliäisyyttä. Me tarvitsemme uudenlaisten toimintatapojen ja yhteistyömuotojen käyttöönottoa ja vahvistamista. Meidän tulee panostaa ongelmia ehkäisevään toimintaan sekä vahvistaa palveluiden integraatiota.

Lasten ja nuorten ajankäytön tyhjiö voidaan täyttää joko jollain järkevällä ja hyvään suuntaan ohjaavalla tekemisellä - tai sitten se tyhjiö täytyy jollakin muulla. Nuori hakeutuu sinne, mistä saa huomion ja arvostuksen.

Polarisaatio nousi Espoon valtuustossa esiin 12.9.22 useissa puheenvuoroissa. Oma toivomukseni olikin seuraava:

"Espoossa Valtuusto toivoo, että Espoossa huolehditaan lasten oikeudesta tasavertaiseen, laadukkaaseen koulutukseen. Espoossa pidämme huolen siitä, etteivät varhaiskasvatusyksikkömme eivätkä peruskoulumme eriarvoistu. Espoossa huolehditaan siitä, ettei eriarvoistuminen näy myöskään alueellisena eriarvoistumisena siten, että toisaalla on paljon erilaista tarjontaa, mutta joillain muilla alueilla ei niinkään paljon. Myös yhteistyötä lasten ja nuorten vapaa-ajantoimintojen kanssa tulee vahvistaa."

"Espoossa Valtuusto toivoo, että varhaiskasvatusyksiköt ja peruskoulut tukevat entistä vahvemmin lasten ja oppilaiden psykososiaalista hyvinvointia, vahvistavat opiskelutaitojen oppimista, ja esimerkiksi tukevat sosiaalisten suhteiden muodostumista ja kannustavat ongelmanratkaisutaitojen kehittämiseen. Havainnot lasten ja nuorten pahoinvoinnista tulee kyetä tunnistamaan mahdollisimman aikaisin ja varhaiskasvatusyksikköjen ja koulujen tulee kyetä ohjaamaan nuoria tuen piiriin matalalla kynnyksellä. Tähän työhön vaaditaan varhaiskasvatusyksikköihin ja kouluihin riittävä määrä eri alojen ammattilaisia opetushenkilöstön rinnalle."

Haluan myös valtuutettuna kiittää kaikkia valtuutettuja tuesta yhteisöohjaajien mahdollistamiseksi!

Kun on kotona topilaana, niin silloinkin on aikaa ajatella. Ja lukea uutisia, joista nousee huolia ja pohdintaa, että jotain tarttis nyt tehdä!

Sosiaalinen kestävyys on osa YK:n Agenda 2030-tavoitteita. Sosiaalisen kestävyyden pyrkimyksenä on mm. poistaa ihmisten välistä eriarvoisuutta ja turvata perusoikeuksien toteutuminen, riittävä toimeentulo, koulutus ja terveydenhuolto. Kunnilla on merkittävä rooli kuntalaisten osallisuuden kokemusten ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamisessa. Sosiaalisen kestävyyden ydintä on se, millaisena maailma siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Kaikkeen ei kunta voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voi. Keskiöön nousevat kuntien strategia arvoineen, kuntien mahdollisuudet sekä toimintaedellytykset resursseineen.

Espoon perusopetuksessa puuttuu tällä hetkellä 12 psykologia. Tehtäviä ei saada täytettyä jatkuvasta rekrytoinnista huolimatta. Opiskeluhuoltosuunnitelma osaltaan ohjaa tekemään koulujen hyvinvointityötä suunnitelmallisesti, tavoitteellisesti ja jatkuvasti arvioiden. Lapset ja nuoret tarvitsevat välittävien aikuisten tukea ja ohjausta oppimisen ja oppilashuollon sekä hyvinvointivajeen korjaamiseen.

Meidän tulee nähdä lapset ja nuoret voimavarana ja ymmärtää ja hyväksyä heidän moninaisuutensa erityisen arvokkaana. Espoossa on onneksi osattu kohdentaa erilaisia palveluita lapsille ja nuorille. Mutta näillä palvelupoluilla eteneminen on harvoin kronologista ja vaatii melkoisesti tietoa, taitoa ja itseohjautuvuutta. Palveluita on saatavilla ja saavutettavissa, mutta ovatko ne helposti löydettävissä ja tavoitettavissa? Nyt vaikuttaa siltä, että järjestelmä valitettavasti vaikeutuu erityisesti silloin, kun palvelutarve on moninainen ja jatkuva ja etenkin jos kyseessä on nuoren mielenterveys tai tilanteet, joissa elämänhallinta pettää (myös tämä ohjauksellinen tehtävä sopisi koulusosionomille).

Psykologeja emme voi korvata, mutta nyt tarvitsemme lisää välittäviä aikuisia kouluihin. Yhtenä ratkaisuna olisi koulusosionomien palkkaaminen kouluihin. Koulusosionomien tehtävänä on yhdessä opettajien, opinto-ohjaajien ja kuraattoreiden ja psykologien kanssa tukea oppilaiden hyvinvointia sekä vahvistaa luokkien yhteisöllisyyden rakentamista sekä oppilaiden osallisuutta. Koulusosionomit tukevat käytännön tasolla perusopetuksen opetussuunnitelman mukaista opetus- ja kasvatustyötä ja mahdollistavat omalta osaltaan oppilaan kasvua ja hyvinvointia.

Koulusosionomi toimii matalan kynnyksen tukimuotona oppimisen ja koulunkäynnin tuen ja yhteisöllisen opiskeluhuollon rajapinnoilla.

Pidin aiheesta myös puheenvuoron valtuuston TEAMS- kokouksessa 14.9. Siinä ehdotin seuraavaa:

"Nyt tulee yhdessä pysähtyä ja miettiä kuinka vastaamme oppimisen ja hyvinvoinnin vajeeseen kouluissa!

Ehdotankin, että kasvun ja oppimisen tuen lautakunta yhdessä hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan kanssa yhteistyössä virkamiesten kanssa ymmärtää tilanteen vakavuuden ja tarttuu haasteeseen, eli kuinka yhdessä ratkaisemme nämä puheessani esiin nostetut haasteet ja kuinka löydämme uudenlaisia tapoja ohjata lapsia ja nuoria oppimisessa ja oppilashuollossa ja kuinka korjaamme syntyneen hyvinvointivajeen. Lautakuntien puheenjohtajat ja jäsenet, nyt tarvitsemme yhteistyötä!

Olisiko mahdollista etsiä uusia tapoja ratkaista psykologivaje. Voisimmeko ajatella, että opiskeluhuollon kaltaisilla aloilla, joissa on pulaa psykologeista, olisi psykologille maksuton ja työajalla tehtävä erikoistumiskoulutus eräs ratkaisu houkutella työntekijöitä. Tämä toimisi psykologille hyvänä kannustimena alalle hakeutumiselle ja tukisi urakehitystä. Työnantajalle se toisi mahdollisuuden saada työhön ja tehtävään sitoutuneita ja laajasti palvelukenttänsä tuntevia erityisasiantuntijoita, joista Espoossa on pulaa.

Mutta toisaalta meidän tulee löytää myös uudenlaisia tapoja tehdä ratkaisuja, joilla tuetaan lasten ja nuorten hyvinvointia erilaisissa tilanteissa. Nyt on tarpeen panostaa ennaltaehkäisevään työhön, eli yhteisössä tehtävään sosiaaliseen vahvistamiseen. Oppilaiden selviytymistä, itsenäistä elämänhallintaa ja kiinnittymistä kouluyhteisöön voidaan tukea siten, että opetuksesta vastaavan opettajan rinnalla toimii henkilö, jonka toimenkuvassa painottuu kasvatus, hyvinvoinnin vahvistaminen sekä yhteistyö koulun henkilökunnan, kodin ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa."