Minä en halua omistaa sitä, minä tahdon, että se on olemassa." - Eeva Kilpi

Tunnustan teille jälleen yhden rakkauteni kohteen.

Kuten arvata saattaa se on luonto. Itse asiassa rohkenen väittää sen olevan meille kaikille hyvin rakas asia. Tiesitkö, että on osoitettu, että luonnossa oleskelevat ovat paitsi onnellisempia myös tuntevat voivansa paremmin. Tutkimuksissa on tuotu ilmi luonnon parantava vaikutus ja luontoterapiaa tarjotaan myös vaihtoehtoisena hoitomuotona.

Minä itse toistuvasti hämmästelen ja ihastelen luonnon ihmeitä, sen täydellisyyttä ja voimaa!

Olen kiitollinen siitä, kuinka metsä ja luonto antavat meille niin paljon! Meidän tehtävämme on vastavuoroisesti suojella luontoa!

Näitä Lintuvaaran polkuja olemme Tapanin kanssa kulkeneet ensin kaksin tai olihan meillä silloin colliepojat Amos ja Milos myös poluilla mukana. Asuimme Leppäsillassa 1988-1990. Muutimme Tapanin työn perässä Ouluun ja siellä Pateniemen polut tulivat rakkaiksi, kunnes sitten palasimme kolmen lapsemme kanssa Espooseen 1999. Vuonna 2000 löysimme kotimme Lintuvaarasta; ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Talomme täyttyi elämästä; lapsia saimme lisää kolme. Ja aina meillä koiria on ollut, ja toki kissoja myös. Ja kultahamsterikin asustelee luonamme.

Mutta siis yksi rakkauteni kohde; nämä Lintuvaarat metsät! Nämä metsät ovat meille niin rakkaat ja tärkeät! Näitä polkuja on kuljettu, täältä on mustikat ja vadelmat poimittu, sienet kerätty. On lenkkeilty, on retkeilty, on etsitty rauhaa, on virkistytty, on voimaannuttu! On menty metsään puhumaan vakavia, jakamaan suruja, monistamaan iloja! On kalliolla naurettu ja joskus myös itketty. Onnistuimme kasvattamaan lapsemme luontoihmisiksi ja olen ylpeä siitä, että he osaavat huomata luonnon kauneuden ympärillään ja arvostaa sitä!

Näitä tänään mietiskelin, kun aamupäivällä lenkkeilin näissä rakkaissa maisemissa. Kuvat jaan iloksenne! Menkäähän metsään