25.2.2025 Psykiatriset sairaanhoitajat - kouluihin jalkautuminen

Kiitos Länsi- Uudenmaan hyvinvointialueen lasten ja perheiden palvelut: vastauksestanne valtuustoaloitteeseeni 1.10.2024: Hyvinvointialueen tulee vastata lasten ja nuorten moninaisiin tuen tarpeisiin

Vastauksenne antaa kyllä erheellisesti kuvan, että kouluissa opiskeluhuollon palvelut ovat saatavilla, eikä siksi uusia ammattilaisia ole perusteltua tuoda kouluihin. Tähän alkuun joudun kuitenkin sanottamaan, että nykyinen tilanne opiskeluhuollossa on edelleen todella huolestuttava, erityisesti psykologien osalta. Olisinkin toivonut, että emme vähättele psykiatristen sairaanhoitajien roolia kouluissa. Heidän läsnäolonsa ei ainoastaan tarjoaisi välitöntä tukea mielenterveysongelmista kärsiville nuorille, vaan myös keventäisi psykologien ja muiden ammattilaisten työtaakkaa.

On tärkeää, että koulun aikuisilla on keskeinen rooli oppilaiden tukemisessa – tästä ei ole erimielisyyttä. Mutta väite, että nykyinen opiskeluhuollon rakenne riittää vastaamaan lasten ja nuorten kasvaviin mielenterveyshaasteisiin, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tämä ei ole koulujen, opiskeluhuollon ammattilaisten tai perheiden arjessa näkyvä todellisuus.

On vaikea ymmärtää, miten psykiatristen sairaanhoitajien läsnäoloa koulussa voidaan pitää ongelmana, kun koulut kamppailevat päivä päivältä yhä suurempien haasteiden kanssa. Tuntuu siltä, että tätä väitettä esittävät eivät todella näe, mitä koulujen arjessa tapahtuu.

Koulun aikuiset – opettajat, kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat – ottavat lapset ja nuoret vastaan joka aamu, yhä uudelleen, tietäen, että joillakin heistä on taakkoja, joita koulu ei yksin voi kantaa. He näkevät silmistä, että yö on mennyt ilman unta. He kuulevat sanattomasta katseesta, että koulupäivä on lapselle turvapaikka, mutta samalla liian raskas. He yrittävät tukea, lohduttaa, kuunnella, mutta samalla he tietävät: tämä lapsi tarvitsisi enemmän kuin mitä koulun aikuiset voivat antaa.

Yhä useammin kouluissa kohdataan lapsia, joilla on vakavia ahdistuneisuuden, masennuksen tai muiden mielenterveyshäiriöiden oireita, ja silti avun saaminen on liian hidasta ja vaikeasti saavutettavaa. Tuki jää saamatta. Ei siksi, etteikö haluttaisi auttaa, vaan siksi, ettei ole ketään, joka voisi kohdata tämän lapsen tai nuoren riittävällä asiantuntemuksella juuri siinä hetkessä, juuri siinä ympäristössä, missä hän viettää suurimman osan päivästään. Onko todella parempi odottaa, että oireilu pahenee ja ongelmat kasaantuvat, ennen kuin apu on saatavilla?

Psykiatristen sairaanhoitajien mukanaolo ei tarkoita, että nuorista tehtäisiin potilaita – se tarkoittaa, että heitä ei jätetä yksin. Se tarkoittaa, että opettajilla ja muilla koulun aikuisilla on joku, jonka puoleen kääntyä, kun oma osaaminen ei riitä. Se tarkoittaa, että lapset ja nuoret saisivat apua ennen kuin tilanne kriisiytyy.

Pilotointia voidaan lähteä toteuttamaan, vaikka heti, ja lupaan että Espoo voisi olla tässä suunnannäyttäjä. Tarve on kiistaton, eikä ole mitään syytä viivyttää kokeilua, joka voisi parantaa satojen, jopa tuhansien lasten ja nuorten hyvinvointia. Vastauksessa todetaan, että "on tärkeää, että eri työntekijät tekevät kiinteästi moniammatillista työtä." Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä, jos se ei näy riittävänä ja oikea-aikaisena tukena koulun arjessa? Miten konsultaatiorakenteiden vahvistaminen auttaa sitä oppilasta, joka jo tänään istuu koulun käytävällä lamaantuneena ahdistuksesta, eikä pysty osallistumaan opetukseen?

On kestämätöntä, että ratkaisuna esitetään vain olemassa olevien rakenteiden hienosäätöä, kun koulut näkevät päivittäin, että nykyiset resurssit eivät vastaa todellista tarvetta. Psykiatristen sairaanhoitajien jalkautuminen kouluihin ei ole ylimääräinen lisäys, vaan kriittinen puuttuva lenkki oppilaiden tuen vahvistamisessa. Heidän asiantuntemuksensa ei vähennä koulun aikuisten roolia, vaan tukee sitä – antaen työkalut tunnistaa, kohdata ja tukea oppilaita paremmin.

Kyse ei ole vain hallinnollisista rakenteista, vaan lasten ja nuorten oikeudesta saada apua silloin, kun he sitä tarvitsevat.

Vaadin, että otamme vakavasti tarpeen lisätä psykiatristen sairaanhoitajien määrää kouluissa ja varmistamme, että kaikki oppilaat saavat tarvitsemansa tuen. Tilanne on vakava, ja meidän on toimittava nyt.